perjantai 9. heinäkuuta 2010

Niinpä....yhtä odottelua



Nyt vasta huomasin, että kahden edellisen bloggauksen molemmat otsikot viittasivat odotteluun - sitähän tämä tottavie on. Vaikka toisaalta eihän mulla mitään hätää oo, kun oma olo on kuitenkin suhteellisen ok ja ei tarvitse kaksin tuon uhmiksen kanssa olla kotosalla. Omaa luonnetta vastaan vaan sotii se, että vaikka päivisin tuleekin tehtyä yhtä sun toista, niin iltasin tuntuu kuitenkin että oon koko päivän maannu sohvalla ja mies pojan kanssa käy raportoimassa, mitä kaikkea kivaa ovat tehneet.
Täytyy siis vaan tyytyä tähän odottavan äidin kohtaloon ja koittaa tehä sen mitä jaksaa, että saa vähän oman olonsa paremmaksi, eikä vallan masennu tähän toimettomuuteen. Kun oikeastaanhan kaikki on paremmin kuin hyvin.


Muutama sellainen erittäin vastahakoinen työ odottaa tekijäänsä ja nythän ne olisi hyvä tehdä poies alta - kun vaan oikeasti viittis. Mikähän siinä on, että erityisesti joidenkin hommien aloittaminen on tosi epämiellyttävää, vaikkei ne sitten loppujen lopuksi niin karmeita oliskaan. Nyt olis myös hyvä aika naputella jotain tuonne huutiksenkin puolelle.

1 kommentti:

Kakkukellari / Miia kirjoitti...

Tsemppiä loppuodotukseen! Tee tosiaan nyt se mitä et ehkä huomenna lapsen syntymän vuoksi ehdikään enää, tai kiinnostaa vielä vähemmän tehdä ; )