Ilmat eivät ole oikein suosineet meidän ulkona

viihtyviä poikia. Tuskalliselta on tuntunut sekä äidistä, että

pojista kun herätessään kuulee sateen ropinan ja 

tietää, että sitä jatkuu koko päivän.

Välillä on ollut pieniä sateettomia hetkiä ja 

silloin on heti käytetty tilaisuus hyväksi ja ulkoiltu.

Tosin nyt tuo jatkuva sade on saanut aikaan sen, 

ettei vesi enää imeydy maahan ja piha on  a i k a

märkä. Niilo kaatu tänä aamuna pihalla tosi rapaseen veisputtiin

ja heti sai kiikuttaa sisälle vaihtamaan kaikki ulkoiluvaatteet uusiksi.

Veden vaatteet ois kyllä pitäneet, mutta koko

ukkeli oli niin rapanen, että ei sitä voinnu kattella :D

Eilen kiikutin pojat mummon hoiviin ja lähdin itse maratonjumppaan

- neljä tuntia. Nyt on hiemen piesty olo, mutta olishan se

kurjaa jos ei missään tuntuisi :D

Tänään oli tarkoitus keräillä voimia ja lepäillä,

ensi viikko on taasen niin ohjelman täyteinen, mutta

en ole kerennyt levähtämään :D Suunnitelmiakin on niin 

paljon, kun vaan kerkeisi edes murto-osan toteuttamaan :D

Onkohan muhun iskenyt syysvilli :D