Avasin pitkästä aikaa miniläppärini, eikä tältä koneelta löydy kuvia, joten ihan hyvä syy tehdä tälläinen kuvaton ja tylsä pohdiskelu-
postaus.
Olen ollut itse nyt about kuuauden päivät enemmän ja vähemmän flunssainen. Olen kuitenkin koittanut unohtaa sen ja elää kuin flunssaa ei olisikaan. Toisaalta myös Niilo edelleen syö öisin noin kahden tunnin välein, tähän ei kiinteiden alottelu vaikuttanut mitenkään. Olen koittanut myös unohtaa nämä hounosti nukutut yöni. Mutta aina ei jaksaisi unohtaa. Välillä tekisi mieli nimenomaan muistaa ja jäädä vaan makaamaan sänkyyn. Mutta ei, silti sitä täytyy tehdä sitä ja tätä, roudata lapsia kerhoihin ja muskareihin, itseään jumppaan (mikä muuten on áivan ykkösjuttu oikeesti, koska on juoksulenkkien lisäksi oikeastaan ainut hetki, kun en ole ihan kiinni Niilossa (mikä sekin on valtavan ihanaa, mutta tarvin kuitenkin sen pienen hetken itselleni)), ruokaa, astiat koneesee, astiat koneesta, pyykkiä, imuria....
Huoh ja näiden vaatimusten lisäksi löytyy vielä monenlaista muutakin vaatijaa lisää... Olispa kiva joku päivä mennä lakkoon :D
Lisäsin tuonne postausten alle tuon luin-painikkeen ja odotin, että joskos sitä kautta näkisin vähän (en edelleenkään osaa sitä kävijälaskuria lisätä) minkä verran täällä käy lukijoita vai käykö ketään. Hiljaselta näyttää.
Lyhyesti: tätä äitiä riivaa riittämättömyys.
1 kommentti:
Niinhän se on. Siis että aikaa antaa muille kuin itselle. Pienten lasten äitinä se on tietysti oikein ja itsestäänselvyys mutta miten sitä osais, muistais ja jaksais pitää huolen ihtestään samalla. Ja sitten kun on sitä omaa aikaa niin siivoaa, pyykkää ja hoitaa rästiin jääneitä hommia sen sijaan, että hyvällä omallatunnolla menis nukkumaan. Vaikka tämä arki alkaa aina välillä puuduttamaan niin en sitä mihinkään vaihtais <3
Lähetä kommentti