IHAN TOTTA?!

- Ei sinne yksikään ole jäänyt.

Jep. Ei varmaan niin, mutta se ei poista sitä tosiasiaa, että alan oleen jo aika kypsä odottelemaan. Toki olen onnellinen siitä edelleen, että oma vointi on suhteellisen hyvä ja vauva voi hyvin. Mutta silti.

Ensinnäkin tää norsuna olo- alkais jo riittämään. Tahtois pystyä tekemään kaikkia juttuja ihan normaalisti, eikä niin että mahaa saa vartin tällätä, että keksii asennon, jossa voi esim. tiskata. Tokihan mulla voi myös olla vaan ihan hemmetin lyhyet käet.

Toisekseen en jaksais yhtään kyselyä siitä, että miltä nyt tuntuu tai että tuntuuko jossain jotain. Ja paras on juurikin se, että "noh, millos se syntyy?" Ei kiitos näitä enää, eiköhän me ilmoteta sitten kun vauva syntyy. Vaikka yksi päivä jo kerkesin manata miehelle, että jätetään ilmottamatta.

Kolmanneksi surettaa ihan hirveästi Aatun puolesta. Joudun niin usein sanomaan ei, koska en vaan pysty tai jaksa tehdä jotain, mitä Aatu haluais. Tänään aamulla selosti niin onnellisena, että tänään mennään vesipuistoon. Serkut oli menossa ja Aatu jotenkin oli sitten ymmärtänyt, että hänkin pääsee. Kyllä oli lähellä, etten lähteny raahaamaan tätä mahaa tuonne kuumuuteen ja siihen ihmispaljouteen, joka siellä taatusti olisi ollut.

Tule jo kotiin vauva!