Minua ei kannata suututtaa!!!

Eilen päivällä jo järkkäilin meiän makuuhuoneessa.

Niilon sänkyyn oli kertyny kaikenlaista roinaa, siihen

on ollut niin helppo aina käsistään tiputtaa.

Niilo ei ole nukkunut sängyssään oikeastaan yhtään.

Joskus ihan muutaman minuutin.

Niilo nukkuu lähietäisyydellä äidistä,

mieluiten pitää yltää pitään kiinni.

Niin tosiaan, eilen sitten ajattelin, että

nyt Niilon nukutan omaan sänkyyn.

Mies oli iltavuorossa niin sain rauhassa järjestellä :D

Illalla syötin Niilon ja siirsin omaan sänkyyn.

TSÄDÄM  - sielä se nukku tyytyväisenä oman peiton alla

omassa sängyssä.

Mies tuli iltavuorosta kotiin  yhdentoista jälkeen

ja kerkesinkin mainostaa Niilon nukkuvan omassa sängyssä.

No, siihen se ilo loppu. Niilo heräs.

Ja en oo kyllä aikoihin kuullut sen huutavan niin kauheesti.

Herra lievästi ilmaistuna veti herneen nenään, kun 

äiti oli uskaltanut siirtää hänet omaan sänkyyn.

Meni ainakin tunti, ennen kuin Niilo rauhottu,

sillonkin nyyhkytti vielä kauan mun vieressä erittäin 

loukkaantuneen oloisena :D

Voi pientä!

Eilen myös Aatu ilahdutti äitiä liimaamalla jotain 

megaisoja tarroja huoneensa seinälle.

Jep, ei lähtenyt paljon tapettia seinästä sitten...

No, äitin moka, en oo tullu sanoneeks, ettei

seinään saa liimata tarroja...

Nyt voisin vetästä itekin jonkinmoisen

rastin seinään, molemmat pojat on 

nukkunu nyt ainakin 10 minuuttia !!!

Joten äiti nauttii hetken hiljaisuudesta, 

eiköhän se kohta rikkoudu ;)

Onpas tammikuu mennyt vähillä postauksilla.

Niilokin kerkesi jo täyttämään puoli vuotta!!!

Uskomatonta että tämä pieni rakas on jo 6kk vanha <3

Toisaalta tuntuu, että Niilo olisi ollut meillä paljon

pidempään kuin tuon ajan.

Niiloa saa iltasin viihdyttää monin tavoin.

Aatu menee nukkumaan joskus siinä kasin aikaan

ja Niilo yleensä noin yhdentoista aikaan,

tähän olisi kiva saada jossain vaiheessa muutos.

Olin jo oppinut ennen Niilon syntymää nauttimaan

muutamasta illan hiljaisesta tunnista, nyt

Niilo lähtee nukkumaan kanssani samaan aikaan

joten sitä omaa aikaa ei tuu yhtään.

Varsinkin miehen iltavuoropäivinä tuntuu

että saa tehä kaikki temput iltasin, että

saa tämän pienen miehen pysymään

iloisena, tää kaukosäädin on sellanen viimeinen

temppu :D Mielelläni, en sitä Niilolle anna,

mutta sen kanssa Niilo on tyytyväinen :D

Niilo on jo aika kauan "joutunut" isonveljen leikkeihin.

Aatu on sinnikäästi jo aivan siitä asti kun Niilon

kanssa sairaalasta kotiuduttiin, esitellyt kaikki

lelunsa Niilolle ja kantaa leluja myön Niilolle.

Sinnikkyys alkaa tuottamaan tulosta ja aika

sulavasti Niilokin osaa liikutella traktoria lattialla

- ja kyllä isoveli on ylpeä!!!

Aatu sai luistimet jo toissa jouluna, mutta

viime talven oli niin kylmiä ilmoja, että luistelu-

reissut jäi ihan kokonaan. Nyt reilu kuukausi

sitten vietiin Aatu ensimmäisen kerran luistelemaan,

puoliväkisin. Ei olis millään halunnut. Tyhmä-äiti

sanoi, että nyt laitetaan luistimet jalkaan ja mennään

edes kokeilemaan. Ja niinhän siinä kävi, että

Aatu ei olis halunnut lähteä ollenkaan takaisin.

Luistelu on ihanaa!

Tammikuu on mennyt jotenkin todella nopeasti.

Vaikka onkin sairasteltu, on myös muutakin

keretty. Muutama projekti äitilläkin menossa, mutta

bloggaan niistä sitten myöhemmin tässä kevään mittaan

- toivottavasti =)

Kuvaton pohdiskelupostaus

Millon sitä on riittävästi, vai onko sitä koskaan?

Avasin pitkästä aikaa miniläppärini, eikä tältä koneelta löydy kuvia, joten ihan hyvä syy tehdä tälläinen kuvaton ja tylsä pohdiskelu-
postaus.

Olen ollut itse nyt about kuuauden päivät enemmän ja vähemmän flunssainen. Olen kuitenkin koittanut unohtaa sen ja elää kuin flunssaa ei olisikaan. Toisaalta myös Niilo edelleen syö öisin noin kahden tunnin välein, tähän ei kiinteiden alottelu vaikuttanut mitenkään. Olen koittanut myös unohtaa nämä hounosti nukutut yöni. Mutta aina ei jaksaisi unohtaa. Välillä tekisi mieli nimenomaan muistaa ja jäädä vaan makaamaan sänkyyn. Mutta ei, silti sitä täytyy tehdä sitä ja tätä, roudata lapsia kerhoihin ja muskareihin, itseään jumppaan (mikä muuten on áivan ykkösjuttu oikeesti, koska on juoksulenkkien lisäksi oikeastaan ainut hetki, kun en ole ihan kiinni Niilossa (mikä sekin on valtavan ihanaa, mutta tarvin kuitenkin sen pienen hetken itselleni)), ruokaa, astiat koneesee, astiat koneesta, pyykkiä, imuria....

Huoh ja näiden vaatimusten lisäksi löytyy vielä monenlaista muutakin vaatijaa lisää... Olispa kiva joku päivä mennä lakkoon :D

Lisäsin tuonne postausten alle tuon luin-painikkeen ja odotin, että joskos sitä kautta näkisin vähän (en edelleenkään osaa sitä kävijälaskuria lisätä) minkä verran täällä käy lukijoita vai käykö ketään. Hiljaselta näyttää.

Lyhyesti: tätä äitiä riivaa riittämättömyys.

a-r-k-e-a

Sitähän tämä on ollut.

Ihanaa tämä kyllä on omalla

tavallaan, koska pidän rutiineista

ja

tykkäisin elää kalenteri kädessä,

mutta toistaseksi tämä arki

nyt on jotain ihan muuta.

Kuten sitä, että kun avaa tämän

bloggerin niin jumpi kumpi, tai yleensä

kumpikin pojista, huutaa naama punasena.

Viimeisen viikon aikana on oltu oikeastaan

vain kotosalla, paitsi eilen käytiin

koko perheen voimalla serkkulassa

katsomassa uutta serkkua.

Onneksi tällä viikolla alkaa/alkoi

myös jumppa, saa/joutuu oleen

hetken erossa pojista, tai Aatuhan

nyt välillä huitelee ties missä ilman äitiä :D

mutta Niilosta ei oo juurikaan kyllä tullu oltua

erossa vielä.

Alkanut vuosi on kerennyt jo herättelemään

ajatteleen monenlaista, mitähän

kaikkea kerkeää vielä tuoda tullessaan.

muoks. naputtelin huutikseen muutamia vk-vaatteita

kokoa 104-110cm.

Vuoden aloitus

Vuotta on aloiteltu flunssasta toipuessa,

tai oikeastaan muut toipuu ja

minä itse aloin vasta viime viikon

lopussa sairastamaan,

mutta kyllä tämä tästä pikku hiljaa.

Vuosi vaihtui ihan tässä kotosalla

ja monen monen vuoden jälkeen

valvottiin jopa puoleen yöhön, tästä

saa kiittää Niiloa, joka on opettanut

valvomaan myöhään :D

Citymummo ja -pappa oli tässä meillä

uudenvuodenaattoiltana ja syötiin perinteiset

nakit ja perunasalaatit. Niin ja

raketit ammuttiin. Aatu oli innoissaan ja

Niilo nukku onnellisesti vaunuissa paukkeen

keskellä.

Käväsin pikasesti aleissa, mutta ihan

muutamassa paikassa vaan ja oikeastaan ostokset

keskitty Po.P:iin.

Molemmille pojille nää windfleecet, Niilolle

oranssi, Aatulle turkoosi. Aatulle toppahousut ja

sadeasu. Niilolle yhet perushousut. Ja silloin

vielä masussa olleelle tulevalle serkulle jotain ;)

Tämä serkku kerkesi sitten syntymään 3.päivä

ja osoittautui ennustukseni mukaisesti tytöksi <3

Joten ei tarvitse lähteä tuota lahjaa vaihtamaan :D

Niilo sai joulupukilta tämän traktorin,

ei ihan vielä kuitenkaan taida tulla

Niilon käyttöön. Aatu

on pitänyt huolen siittä, että

traktori on erittäin h-y-v-i-n

koeajettu jo nyt, saati siihen mennessä

kun Niilo sen kyytiin pääsee :D

Joulupukki toi mulle tän ihanan

Pentikin hepan!!!

Huutistelua uuden vuoden kunniaksi

oishan tuonne muutakin naputettavaa, mutta
kuten niin monesti oon valitellu on se vaan
niin hiasta ja aikaa vievää hommaa....

linkki löytyy tuosta vasemmasta sivupalkista
jos jotain kiinnostaa löytyy =)