Eka

Ensimmäisen adventin kunniaksi sain

vihdoinkin kuvattua poikia joulukorttia varten.

Eipä siitä kyllä oikeen mitään tullu.

Ongelmia oli useita:

saada molemmat pojat samaan kuvaan,

onnistua saamaan kuva, jossa kumpikaan ei liiku sekä

ettei ilmeet ole suoranaisia irvistyksiä.

Näillä kriteereillä ei kyllä montaa onnistunutta

kuvaa löytyny :D

Joulun odotuksen tunnelmaa alkaa pikku hiljaa löytymään

ja helpolla se tuntuu nyt löytyvänkin kun

ilma oli tänäänkin niin jouluinen.

Aatu on ihan mahdoton.

En oikein tiä,miten sen saisi tottelemaan.

Mitkään jäähyt ei onnistu.

Nytkin on tänään laitettu sänkyyn jo

puoli seitsemältä... oli pakko.

Toivottavasti tämä on ohimenevää....

onhan!?

Paistettua.

Nämä on niitä leipomuksia, mitkä kertoo

eniten ehkä mun leipomistottumuksista :D

Valmiista taikinalevyistä joulutorttuja ja

piparitkin on kaupan valmiita, ite pikakoristeltuja.

Ihmeellisestä inspiraatiosta johtuen, oikeastaan inspiraatio

lähti postin kiikuttamasta ihanuus kirjasta -

Kaarnasydän ja sammalkranssi, leivoin

ihanaa bostonkakkua marenkitäytteellä.

Innoistuin marengin leipomisesta sitten vähän enemmänkin :D

Tänä aamuna Niilo halus välttämättä kiskoa äitin AJOISSA
ylös, joten leivoin sitten Niilon avustuksella pupusämpylöitä
heti aamusta. Voin kun useamminkin jaksais tehä näin,
ihanaa juoda aamukahvi tuoreiden sämpylöiden kanssa.

Saatiinkin sitten Niilon kanssa rauhallinen aamuhetki, kun
perheen muut miehet nukku puoli ysiin. Miksi Aatu ei nuku
niin myöhään sillon kun isi on aamuvuorossa...
Omien sanojensa mukaan nukku niin hyvin, koska
katteli TiTi-Nalle unia.

Parasta eilisessa TiTi-Nalle konsertissa oli ollu kun
TiTi oli koskenu tassulla Aatun nenään :D

Aarrekartat Aatun joulukalenteria varten on valmiina.
Nyt pitäisi ne aarteet vielä hommata :)
Ja sitten kun sais aikaseksi jokaiseen kalenterin taskuun myös
äidille sen jonkin tehtävän ;)

Hups...

Ajatuksena oli ostaa yhet paketit

kummallekin pojalle...

vaan kuinkas sitten kävikään...

En haluaisi olla edesauttamassa sitä,

että pojat oppivat siihen, että

jouluna saa älyttömät kasat leluja ja

muita lahjoja.

Toki tämän joulun alla Aatu

myös valitsee lahjan lapselle, joka

ei välttämättä muita lahjoja jouluna saa.

Tämä on perinne, jonka ainakin haluan

lapsilleni opettaa.

Laatuaikaa

Laatuaikaa jokaiselle.

Isi lähti Aatun kanssa TiTi-Nallen konserttiin.

Niilo lähtee mummolle hoitoon.

Äiti jumppaan.

Muutaman tunnin päästä kuitenkin taas kaikki

kotona. Ikävä kerkeää jo

siinäkin ajassa tulla.

Aatu lupasi lähtiessä Niilolle:

"kerron sitten ihan kaikki sulle kun tuun takas,

ihan kohta säkin pääset mukaan".

Tahkeita aamuja

Mitä pimeämmäksi illat menevät sitä tahkeammiksi mun aamut muuttuvat.

Niilo syö öisin 2-4 kertaa keskimäärin, mikä ei tuota väsymystä ja

heikkoja aamukäynnistymisiä selitä.

Tosin muutamana yönä Niilon nukkuminen on ollut tosi katkonaista

tukkosen nenän takia.

Ensimmäisen unipätkän nukkuu hyvin, mutta sen jälkeen nukkuminen

on tosi levotonta. Ja samoin toki syöminen kun nenä on tukossa.

Parhaimmillaan Niilo onkin ensimmäisillä unilla vaunuissa ulkona jo

aamukasilta.

Suunnittelen jo kovasti joulunajan kattausta.

Tämä kuva on otettu pyhäinpäivänä, kun mun vanhemmat

oli meillä syömässä.

Ois ihana ostaa jotkut kauniit kankaiset lautasliinat

ja jotain punasta KoKo-astiaa tuonne sekaan

(myyäänköhän sitä muuten edes punasena :D ).

Poikien yhteiset "leikit" ei kovin kauan kerrallan kestä.

Aatu olis kyllä jokaiseen leikkiin ottamassa Niiloa mukaan.

Niilo on oivaltanut jutun juonen ja osaa ainakin esittää kauhean

kiinnostunutta sen ajan kun jaksaa vieressä olla.

Oon kova tekemään listoja yms. suunnitelmistani hommista.

Keksein, että voisin laittaa Aatun joulukalenteriin itelleni jokaiselle

päivälle jonkin homman, kaappien siivousta yms. :D

Muutenkin täytyis silittää joulukalenteri kohta valmiiksi ja

alkaa katselemaan yllätyksiä valmiiksi.

MIKSI?

Olen huomannut, että tässä vauva-arjessa saisi olla melkein koko ajan

selittelemässä ja perustelemassa omia valintojaan.

Silloin kun omasta mielestään käytössä on paras vaihtoehto,

tuntuu ihan epäreilulta kun joutuu jatkuvasti perustelemaan valintojaan.

Imetyksen lisäksi paljon perusteluja on pitänyt löytyä kestovaippojen käytölle.

Koska ne on vaivaloisia, epähygieenisia, hankalia ja ties vaikka mitä,

niin pitäisi perustella joka välissä, miksi meillä tälläisiä kauhuja sitten käytetään.

Miksi meillä sitten käytetään kestovaippoja?

Ensinnäkin ne on niin helppoja. Kakkavaippoja ei tarvitse olla

koko ajan kiikuttamassa ulos roskikseen sisäroskiksesta haisemasta.

Toisekseen meillä Niilon iholle sopii paljon paremmin kestovaippa kuin

kertakäyttövaippa.

Salaa vähän toki toivon, että Niilo oppii sitten aikanaan nopeampaa kuivaksi ku käytössä on kestot kertisten sijaan.

Toisaalta nyt ei tarvitse muistaa ostaa vaippoja kaupasta, eikä koskaan lähteä hakemaan vaippoja kaupasta ku ne on aina kaapissa.

Ja kaiken lisäksi kestovaipat ei haise niin pahalta kuin kertikset.

Ja kun Niilo vielä vähän kasvaa, meiän pienelle roskasäiliölle ei riittäisi enää kerran kahdessa

viikossa tyhjennysväli vaan se pitäis tyhejntää kerran viikkoon.

Ja niitä huonoja puolia en juurikaan keksi :D

MYYDÄÄN!

Lähes uutta vastaava. Mitään käytönjälkeä en löytänyt kun ei juurikaan ole käytetty. Mutta en nyt uskalla kuitenkaan sanoa, että on täysin uutta vastaava ;) Huutiksessa huudon voittaja ei lunastanutkaan tätä.

Koko 104cm.

Hp.25 euora posteineen.

Laita viesti joko kommenttilootaan tai johanna.tiina@gmail.com

Pimeän karkoitus

Muutaman koristevalon olen laittanut viikonlopun aikana tuomaan hieman valoa tähän pimeyteen.
Onneksi maahan on nyt parin päivän aikana sadellut vähän luntakin, heti on kirkkaamman oloinen ilma, vaikkei aurinko paistaisikaan.

Aamupäivällä Aatulla oli kyllä jännää, kun tontulta oli tippunu lakki meiän terassille... Aatu haki sitten lakin talteen ja oli varma, että tonttu on tuonnut sen hänelle lainaan. Sovittiin sitten, että kirjotetaan joulupukille kirje ja laitetaan se tuon tonttulakin sisään ja terassin kaiteelle odottamaan tonttua.

Kalsaripäivä

Aamusta ompelin aikasemmin leikkaamani kalsarit kasaan.
Kahet pitkät alushousut ja kahdet boxerit.
Aatu tykkäs pitkistä alushousuista, syynä suosioon oli
toi luukku.
"Mummooo!!!! mun uusissa housuissa on pippelille ovi!!!!"

Kauhee väsymys.
En tiä oonko jollain asteikolla vähän väsynyt
vai paljon väsynyt.
Kuka sen määrittelee...
Voi ku jaksais enemmän keskittyä
omaan hyvinvointiin... kaikkee
sellasta kivaa kasvonaamiota yms.
Mutta - ei vaan jaksa, ei nyt.
Liike pitää hereillä.