Äidin uudet kengät

Oli ihan tosi huono valo kuvata, mutta en oikeesti jaksanu nousta sohvalta ylös ja
laittaa lisää valoa :D Alkuviikko on ollu niin hektistä jumpilla ja juoksulenkeillä
höystettynä, tuntuu että kaipais lepopäivän kaikesta.
No, sitä osaksi saatiin tänään, kun Aatun päiväkerhon aikaan käytiin miehen kanssa
pikareissu kaupunkiin. Käytiin syömässä ja muutamassa kaupassa pikasesti.
Sain uudet kengät, menin kyllä ostamaan ihan toisen tyylisiä kenkiä,
niitä en löytäny, mutta nämä halus mukaan.

 

 

 

Isyysloma

Mies malttoi vihdoin jäädä isyyslomalle. Toki oli kesälomalla silloin kun Niilo syntyi, mutta vaikka
kesälomaa oli yritetty ajottaa siihen synnytyksen lähettyville, loppujen lopuksi kun päästiin Niilon
kanssa sairaalasta kotiin, oli miehen lomasta enää yksi päivä jäljellä...
En mitenkään lämmöllä muistele sitä ensimmäistä viikkoa kotona. Haava oli vielä tosi kipeä ja rajoitti
hakasineen liikkumista paljon. Haavaa kiristi ja kirveli. Vauva ois halunnut olla paljon tissillä ja
imettäminenkin onnistui tasa tarkkaan yhdessä asunnossa haavan kipuilun takia. Aatu halusi huomiota ja
en mitenkään voinnut olla sen kanssa niin paljon kuin olisin halunnut, vaikka vauva nukkuikin paljon.

Nyt vasta uskaltaa itselleenkin oikeen kunnolla myöntää sen, kuinka väsynyt sitä oli loppuraskauden, pitkäksi
venähtäneen synnytyksen, leikkauksen ja siitä toipumisen aikaan/jälkeen. Ihan hyvä, että en sitä aikasemmin edes
suostunut ajattelemaan. Mutta vaikka tuota väsymystä ei oo vielä voitettukaan, niin oon kyllä niin iloinen siitä,
että oma fyysinen kunto on sellainen, että pystyy tekemään kaikkia mahdollisia kotitöitä yms. Ihanaa on ollut nyt muutamana iltana käydä jumpassa. Loppuraskaudesta en oikeesti enää voinut tehdä oikeen mitään sen kuuman ilman takia, ei tarvinnut montaa askelta ottaa kun pulssi jo kohos pilviin. Sektion jälkeen pitkän aikaa täytyi ihan tavallisetkin hommat
suunnitella tosi tarkkaan, jotta pystyi ne tekemään. Esimerkiksi kun mies lähti iltavuoroon töihin pyysin nostelemaan kaikki tavarat, jotka normaalisti on jossain matalalla ja joita tulisin illan aikana tarvitsemaan, korkeammalle valmiiksi, koska en voinut kyykistyä.

 

Nyt kun mies sitten viimein on isyyslomalla, olen kasannut itselleni valtavasti tekemistä. Tosin huomaan nyt kahden ensimmäisen päivän jälkeen, että eipä mies kovin paljon ole lasten kanssa ollut näinä päivinä, kun olen lasten kanssa ollut kerhossa ja muskarissa. Eilen meillä oli ihania tyttöjä kyläilemässä ja mies häipyi saman tien takaovesta omiin oloihinsa :D Mutta onhan se toki ihanaa, että mieskin saa omaa aikaa =)
Eilen illalla naputtelin televisiota katsellessa Huutikseen yläpuolella olevassa kuvasta PimPamin velourhousut ja Moonkidsin froteehousut yms. Sivupalkissa linkki, jos kiinnostaa :)

Sadepäivän satoa

Aamusta asti on satanut vettä taivaan täydeltä. Aamulla kuitenkin puettiin Aatun kanssa sadevermeet päälle ja Niilon vaunuihin vetästiin sadesuoja päälle. Niilo vaunuihin nukkumaan ja Aatun kanssa käytiin keräämässä loput porkkanat maasta. Oli aika hidasta touhua, kun ensin yksitellen ojensin maasta porkkanan Aatulle ja Aatu laittoi sen polkutraktorinsa peräkärryyn. Sama yksi kerrallaan taktiikka oli käytössä vielä porkkanoiden pesuvaiheessa... joten ei mikään nopea homma, mutta koska Aatu halusi olla apulainen niin oli vaan äidin kestettävä tämä tahti :D
Porkkanoista paistoin sitten porkkanalättyjä - tuli kyllä tosi hyviä!

Ajattelin esitellä meidän olohuoneen sadepäivän sisustusta :D Eikö olekin kaunista!

En sittenkään tykännyt siitä maitokahvilla laikutetusta takasta, joten se on taas koko valkonen.

Aina ei mee niinku suunnittelee...

 

 

Olin luvannut Aatulle, että tänä aamuna aamulenkin jälkeen ulkoillaan vielä omalla pihalla.
No, titenkin sitten satoi vettä, mutta tehtii kompromissi ja ulkoiltiin kuitenkin hetki, ennen
kuin tultiin kuorimaan perunoita. Aatua lohdutti se, että sai tiputella perunat kattilaan...
hassu lapsi :D

 

Ei mennyt ulkoilusuunnitelmat putkeen, muttei myöskään Niilon aamu-unet. Tänä aamuna nukkui vaunulenkin ajan,
mutta kun päästiin kotipihaan, ei enää nukkuminen kiinnostanutkaan. Eli perunat kuorittiin sitten Niilo kainalossa...
Joskos se oppis sitten kuorimaan perunat tosi pienenä itse :D

 

Päivä ei oo vielä puolessakaan ja tässä yksi lisäesimerkki siittä, että kaikki ei aina mee ihan niinku suunnittelee/toivoo. Eli mun kahvikuppi otti hypyn takkaa kohden. Olin jättänyt kupin hetkeksi sohvan käsinojalle ja Aatu kerkes sohvalle hyppimään... lopputulos on tässä. Eli takanmaalaus edessä...

Ihania lahjoja ihanilta ystäviltä

Joku ystävyyttä koskeva sanonta sisältää ajatuksen siittä, että ystävän kanssa voi jakaa ajatukset ja tunteet, vaikka ei niin usein näkisikään.
Viimeaikoina oon saanut nähä ihanan paljon "vanhoja" ( ei ne mitään vanhoja oo vaan yhtä nuorekkaita ku minä :D )ystäviä. Ja kyllä tuo sanonta, jota en nyt sen tarkemmin muista kuin sisällöltään, pitää vaan niin paikkansa - onneksi.

Lasten kanssa kun touhuilee päivät pitkät, niin tuntuu, että välillä vaan jää ystävyyssuhteiden hoito vähälle, vaikkei niin haluaiskaan. Ihana kuitenkin huomata ja tuntea, että ei ne oikeat ystävät mihinkään katoa <3 Eikä niitä haluakaan kadottaa.

Niilon syntymän jälkeen olen onnekseni saanu jakaa ajatuksiani ja tunteitani ystävien kanssa pitkästä aikaa enemmän. Toivottavasti itse pystyn antamaan ystävilleni edes osan siitä, mitä he antavat minulle, enkä tarkoita tällä noita ihania lahjoja, joista yläpuolella kuvat, vaan sitä todellista asioiden ja tunteiden jakamista itselle tärkeistä asioista.

Omppu linja jatkuu

Omppuja on nyt ollut enemmän kuin tarpeeksi, sen lisäksi, että niitä on tosiaan
syöty jo vaikka kuinka paljon, äitini keitteli meillä yhden päivän niistä omppu-luumuhilloa, tuli kyllä tosi hyvää. Tätä aamusin siis puuron päälle.



Samalla kun äiti keitteli hilloa, mä koitin esittää itsekin tekeväni jotain :D Niilon hoitamisen ohessa. Tein Omppu-rahkapiirakan. Hyvin uppos kaikille, joten
onnistuin ilmeisesti ihan hyvin :)



Punaisista viinimarjoista, mustikoista, ompuista ja mansikoista keittelin yksi päivä mehua. Ihana sitten talvellakin juoda tätä omaa mehua, joko kylmänä tai kuumana :)

Syksyä ulkona

 

 

Kosteat ilmat toivat tullessaa sienet.
Käytiin äidin kanssa sienimetsässä.
Minä bongasin,
äiti poimi :D
Bongailun lisäksi keskityin
ihanan kosteaan metsään.
Oli ihanan rauhallinen aamupäivä.

 

 

Omppujakin on poimittu oikein urakalla.
Melkeen joka päivä.
Syötykin niitä on urakalla :D

Lisäksi melkein jokapäivä pitää käydä
poimimassa iso kipollinen luumuja,
ne on kyllä herkkuja.

Ihania kukkia!

Meillähän oli muutama viikko sitten hääpäivä,
kukat jäi saamatta kun mies ei yllättäen muistanut
koko hääpäivää. En toki tiedä, oisko niitä kukkia
tullut vaikka olisi muistanut :D
Ihmetteli kylläkin aamulla mun antamaa lahjaa, että
miksi hän tälläisen saa... Lupasi kuitenkin myöhemmin
huomattuaan mitä unohti, että korvaa sen myöhemmin...
sitä odotellessa :D

Nämä kukat ovat Niilon ristiäiskukkia.
Halusin ehdottomasti väriltään valkoista ja vihreää/limeä.
Pienemmän, kastepöydässä olleen, jalallisen maljakon sain
lainaan omalta äidiltäni. Ensimmäiseksi kukkakaupassa ehotettiin
tietenkin ruusua, mutta halusin ehdottomasti vaihteeksi jotain
muuta kuin ruusua. Joten molemmissa kukka-asetelmissa oli
sitten valkoista Gerberaa - tämä on minusta kyllä ylivoimasesti
yksi kauneimmista kukista.

Onneksi nämä säilyvät hyvin ja saan vieläkin ihastella niiden
kauneudesta, kyllä sitä tarvitsis aina olla jotain kukkasia pöydällä!

Niilo Martti Olavi

Niilo Martti Olavi


Niilo on suomalainen miehen etunimi.

Niilo on suomalainen muoto nimestä Nikolaus (Nikolaos),
jonka nimen osat merkitsevät "voittoa" ja "kansaa". Nimi tunnetaan myös Virossa.

Niilo esiintyi Kansanvalistusseuran kalenterissa 1882–1883.
Suomen almanakassa nimi on ollut vuodesta 1908 lähtien.

Vuoden 2009 marraskuun loppuun mennessä Suomessa on rekisteröity
19 041 Niilo-nimen saanutta henkilöä. Heistä kuusi on naisia.

Näin sanoo Wikipedia Niilo-nimestä.
Meille Niilo oli oikeastaan aika selvä nimivalinta. Muutama muu nimi
kilpaili tämän kanssa, mutta eivät kuitenkaan tuntuneet lähellekään
yhtä oikeilta kuin tämä.

Martti on minun pappani nimi. Myös miehen suvusta löytyy Martti.
Marttia mietittiin hetken myös etunimeksi, mutta haluttiin kutsumanimeksi
lyhyt nimi, ilman r- ai s-kirjainta.

Olavi. Tämä nimi on mieheni toinen nimi, Aatun kolmas nimi. Miehen isän kolmas nimi.
Minun pappani toinen nimi sekä hänen kutsumanimi.

Toiset nimet olivat selvät jo ennen kuin raskaustesti näytti plussaa :D
Ja minullehan oli ihan selvää koko raskausajan, että poika meille tulee
vaikka ei sitä missään ultrissa kurkitukkaan. Ja jos joskus ihmeeksi meille
vielä kolmas lapsi tulee, niin eiköhän sekin ole poika.

Muutama ajatus

Viimepäivinä olen nostattanu verenpainettani sillä, että kuinka ihmiset voivatkaan olla ilkeitä ja ajattelemattomia tai jumpaa kumpaa. En tiedä, kumpaa tämä viimeinen huomaamani teko on vai molempia. Mutta suututtaa. Vaikka ei suoranaisesti kohdistu minuun, niin kyllä silti jaksaa ärsyttää. Tekisi mieli ärähtää, saada toinen ajattelemaan asioita ensiksi useammalta kantilta, ennen kuin huutelee netin "ilmoitustaululla" asian kaikkien silmiin ja korviin. Hieno teko! Toivottavasti kuitenkin tämän henkilön avautuminen sai edes hänelle hyvän mielen!
No se siittä, ei se täällä jauhamalla parane, tekisi mieli nostaa kissa pöydälle, mutta taidan jättää sen sinne pöydän alle kuitenkin...ehkä!

 

 

 

Nää meidän päivät pyörii aikalailla kodin ja lähiympäristön ympärillä. Vaunulenkkejä, siivoilua, leikkimistä ja ruuanlaittoa. Viime viikkojen aikana mulla on ollut ystävän kanssa kirppispöytä ja se on vienyt osan ajasta. Hyvin on kyllä kirppiksellä mennyt tavaraa ja on päästy taas eroon meille tarpeettomasta!

Ajattelin raskausaikana, että siirryn kestovaippoihin vasta sitten kun pojalla on enemmän ikää, mutta koska herra on kuten veljensäkin panttaaja kakan suhteen ja kakkavaippoja on siis hyvin hyvin harvoin, totesin että kertikset saa jäädä vähemmälle käytölle.

Olen muuten vannonut, että en osta ainuitakaan villahousuja, enkä todellakaan sisävaippoja. Olin ajatellut että pelkillä aio-vaipoilla mennään. Kuitenkin kaapista löytyy taskuvaippoja muutama ja useita sisävaippoja. Nämä kuvissa olevat S-koon HH Woolit sain ystävältä lainaan ja ne on IHANAT! Ostin omaksikin sitten :D KAHDET!!! Apua...

Kuvissa näkyvä taskuvaippa on meillä testivaippana oleva Nallevaippa. S-koon tasku, joka istui meidän pojalle ihan täydellisesti ja on ihanan pehmeä vaippa!!!

 

Ja muuten, paprika sato on parhaimmillaan!!! :)